Otsikko1

Tornio – järistyskaupunki Perämeren pohjukassa

Historiallisia maanjäristyksiä koskeva paikkatieto suo mahdollisuuden tarkastella yhteen paikkakuntaan liittyneitä järistyksiä. Seisminen historia tarkoittaa jossakin paikassa jollakin aikavälillä koettuja maanjäristysvaikutuksia. Se kertoo, kuinka usein paikkakunnalta on raportoitu järistyshavaintoja ja kuinka voimakkaita seuraukset olivat.

Torniontilasto

Kuvassa on esitetty Tornion seisminen historia vuodesta 1730 vuoteen 1920. Katkoviivalla merkittyinä vuosina 1757, 1858 ja 1909 maanjäristystä havaittiin kaupungissa, mutta säilyneiden tietojen perusteella jää epäselväksi, kuinka voimakkaita järistysvaikutuksia ilmeni. On pääteltävissä, että 14. heinäkuuta 1765 Perämeren rannikoilla huomattu maanjäristys ei tuntunut Torniossa lainkaan.

Yhtenäisellä viivalla merkittyinä vuosina Torniossa tehtiin maanjäristyshavainto, jolle voidaan arvioida intensiteetti (I), eli järistysvaikutusten voimakkuus 12-portaisella asteikolla. Aika tavallinen intensiteettiarvo on ollut I = 4. Vuosina 1819, 1826, 1848, 1882 (15. kesäkuuta) ja 1902 kaupungissa huomattiin yleisesti maantärinää, joka tärisytti taloja ja esineitä ja sai ikkunat helisemään. Vuonna 1780 intensiteetiksi on arvioitu I = 4-5. Intensiteettiväli kuvastaa tietojen epävarmuutta: jotakin vahinkoa aiheutui, mutta sen yleisyydestä ei voida sanoa sen enempää.

Liki kahden vuosisadan aikana Torniossa koetut järistysvaikutukset ylsivät kahdesti intensiteettiin I = 6, mikä kuvaa lievästi vahingoittavaa maantärinää.

Intensiteetti I = 6-7 kesäkuun 23. päivänä 1882 on kaikkein suurin Suomen historiallisten maanjäristystietojen joukossa. Aiheutuneiden vahinkojen määrästä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. On joitakin viitteitä siitä, että savupiiput kärsivät vahinkoja. Oletettavasti ainakin rakennusten muurit rakoilivat. Tornion maistraatti määräsi kaupunkiin ylimääräisen palotarkastuksen maanjäristyksen vuoksi.

Torniossa oli uudestaan harmia maanjäristyksestä verraten pian, 5. marraskuuta 1898. Samoin kuin kuusitoista vuotta aikaisemmin kaupungin maistraatti määräsi toimitettavaksi ylimääräisen palotarkastuksen, koska oli aihetta otaksua maanjäristyksen vikuuttaneen uuneja. Savuhormeja tutkivat Erland Johansson, August Lehto ja Karl Rönnbäck 21.–23. marraskuuta, ja kaupungille koitui tästä kuluja 42 markkaa. Noin joka kymmenes uuni oli vaurioitunut sen verran pahoin, että maistraatti katsoi parhaaksi kieltää niiden lämmittämisen ennen korjausta 20 markan sakon uhalla. Perämeren rannikolla myös Haaparannassa ja Piitimessä toimitettiin ylimääräinen palotarkastus järistyksen jälkeen.

Tornio

 

 

 

    Tornion jäljellä olevaa vanhaa
    rakennuskantaa Suensaaren
    eteläosassa.


Puu on hyvä rakennusmateriaali maanjäristysten varalle, mutta talojen muuratut osat olivat alttiita vaurioille. Kiivaanpuoleinen maantärinä aiheutti halkeamia ja rakoja uuneihin, ja niitä lämmitettäessä kipinöitä saattoi päästä karkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheutui tulipalo. Maanjäristyksiin liittyi välillinen tulipalovaara.

Vanhojen puukaupunkien asukkaat elivät jatkuvassa tulipalojen pelossa, mikä oli hyvin ymmärrettävää. Tiheä rakentaminen, kapeat kadut sekä tuohen, paanun ja turpeen kaltaiset kattomateriaalit kasvattivat palovaaraa huomattavasti. Palojärjestykset olivat siksi hyvin tiukkoja, ja tulen huolimattomasta käsittelystä seurasi ankaria rangaistuksia. Tämän ansioista on säilynyt jonkin verran tietoa myös maanjäristysten seurauksista.

Torniossa havaitut maanjäristykset sattuivat eri suunnilla. Huhtikuun 10. päivänä 1902 järistyskeskus sijaitsi kaupungista kauas itään, marraskuun 27. päivänä 1757 mitä luultavimmin sen länsipuolella Perämerellä. Kaupungissa on havaittu sekä erikokoisia lähijäristyksiä että kauempana sattuneita isoja maanjäristyksiä.

 

Nyman


   Vanha pappila, joka tunnetaan myös
   Nymanin talona, valmistui viimeistään
   1800-luvun alussa, mahdollisesti jo
   1700-luvun puolella. Mutterikuisti on
   vuodelta 1881.


Elokuun viimeisenä päivänä 1819 Torniossa pantiin merkille selvää maantärinää, jota kesti ainakin puoli minuuttia. Se ei saanut aikaan näkyviä vahinkoja. Sittemmin on käynyt selväksi, että pitkin Fennoskandian niemimaata tehdyt järistyshavainnot johtuivat poikkeuksellisen voimakkaasta maanjäristyksestä Pohjois-Norjassa.

Päivään liittyy erikoinen yhteensattuma. Venäjän keisari Aleksanteri I oli tuolloin matkalla Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. Hänen matkansa vaiheet olivat aikansa mediatapaus, kun Suomen lehdistössä seurattiin tiiviisti keisarillisen seurueen liikkeitä. Keisaria odotettiin Tornioon jo 29. elokuuta, mutta matkaan tuli viivettä. Ennen keisarin saapumista iltapäivällä 31. elokuuta tuntui maanjäristystä – yhtenä ja samana päivänä Torniossa koettiin sekä harvinaisen norjalaisen maanjäristyksen vaikutuksia että keisarillinen visiitti.