Otsikko1Makroseisminen intensiteettiKartoissa on osoitettu maanjäristyksen vaikutusten voimakkuus eri paikoissa väreillä. Joillakin paikkakunnilla havaittiin heikkoa maantärinää, toisilla voimakasta. Jostakin paikasta kenties raportoitiin, että mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei ole tiettävästi pantu merkille. Järistyksen seurauksien voimakkuutta nimitetään makroseismiseksi intensiteetiksi, seismologiassa yleensä lyhyesti intensiteetiksi, ja merkitään I-kirjaimella. Intensiteetti on kokonaisluku, joka kasvaa järistysvaikutusten vakavuuden myötä. Sen avulla voidaan vertailla eri paikoissa koettuja vaikutuksia ja laittaa ne suuruusjärjestykseen. Kaikkein suurin tiettyyn maanjäristykseen liittyvä intensiteetti on sen maksimi-intensiteetti. Koska intensiteetti on kokonaisluku, minkäänlaisia murto-osia ei käytetä. Epävarmuutta voidaan osoittaa intensiteettivälillä. Esimerkiksi I = 6-7 merkitsee, että saatavilla olevan aineiston perusteella intensiteetti oli 6 tai 7 tarkasteltavassa paikassa, mutta ei ole mahdollista arvioida, kumpi arvo on lähempänä totuutta. Intensiteetti liittyy aina johonkin paikkaan. Ei ole mielekästä sanoa, että jonkin maanjäristyksen intensiteetti oli 5 (I = 5), mutta voidaan sanoa, että 5. marraskuuta 1898 maanjäristys aiheutti Torniossa seurauksia intensiteettitasolla 6 (Torniossa I = 6). (Perinteisesti intensiteettiarvoja merkitään roomalaisin numeroin, mutta nykyään tavasta on osin luovuttu, koska tietokoneita käytettäessä roomalaiset numerot ovat kömpelöitä ja saattavat sekoittua keskenään.) Maksimi-intensiteettiä ei kuitenkaan yleensä liitetä mihinkään paikkakuntaan, koska sen päätehtävä on kertoa, kuinka vakavia seurauksia aiheutui. Jonkin alueen kaikkien maksimi-intensiteettien avulla on kätevä tarkastella, onko siellä ollut paljon harmia ja vahinkoja maanjäristyksistä. Karttasivuilla näkyvät eri intensiteettiasteiden otsikot, mutta asteiden määritelmät ovat monimutkaisempia. Täydelliset määritelmät sisältyvät niin kutsuttuun EMS-intensiteettiasteikkoon. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista European Macroseismic Scale, Euroopan makroseisminen asteikko. Se otettiin käyttöön 1990-luvulla, ja nimensä mukaisesti sitä käytetään etenkin Euroopassa. Sitä ei luotu tyhjästä, vaan se on muokattu ja tarkistettu versio aikaisemmista asteikoista. EMS-asteikolla on kaikkiaan kaksitoista tasoa. Alempi puolisko (intensiteetit 1-6) kuvaa etupäässä maantärinän vaikutuksia ihmisiin ja irtaimistoon ja ylempi puolisko (intensiteetit 7-12) erilaisia rakennettuun ympäristöön aiheutuneita vaurioita. Intensiteetit 10-12 merkitsevät erittäin vakavia ja katastrofaalisia seurauksia. Maantärinän voimistuessa sen huomaavien ihmisten suhteellinen osuus kaikista läsnä olevista kasvaa. Yöllä ilmenevään kohtuulliseen maantärinään heräävät vain muutamat ihmiset, mutta voimakkaaseen tärinään monet. Mikäli maantärinä voimistuu edelleen, sillä alkaa olla lieviä vahingoittavia vaikutuksia. Jos se entisestään voimistuu, aluksi särkyy heikkokuntoisia taloja, sitten myös hyvin rakennettuja taloja yhä suurempia määriä. Alla on annettu seitsemän alimman intensiteettiasteen määritelmät EMS-asteikon mukaan. Fennoskandian kilpialueelta ei ole tietoa arvoa I = 7 suuremmasta intensiteetistä historiallisella ajalla.
Intensiteettiasteiden määritelmätMääritelmissä on eritelty järistyksen vaikutukset a) ihmisiin b) irtaimistoon ja luontoon sekä c) rakennettuun ympäristöön. Intensiteettiaste voi sisältää sitä pienemmän asteen tai pienempien asteiden tunnistimia, vaikka niitä ei ole toistettu. Suhteelliset osuudet määritellään seuraavasti:
I Ei tunnettavissa II Tuskin tunnettavissa III Heikko IV Laajalti havaittu V Voimakas VI Lievästi vahingoittava VII Vahingoittava
EMS-intensiteettiasteiden määritelmät on käännetty seuraavista teoksista: Grünthal, G. (toim.), 1993. European Macroseismic Scale 1992 (up-dated MSK-scale), Cahiers du Centre Européen de Geodynamique et de Séismologie 7, Luxembourg, 79 s. Grünthal, G. (toim.), 1998. European Macroseismic Scale 1998, Cahiers du Centre Européen de Geodynamique et de Séismologie 15, Luxembourg, 99 s. |